Etusivu Tammat Orit Kasvatus Toiminta

Hokus Himalaya BL
KutsumanimiHippu
Rotu, sukupuolinew forest, ori
Säkäkorkeus, väri139cm, tummanpunarautias
Syntynyt, ikääntyminen14.09.2008 (23v), 3 vuotta: 14.09.2008 (oma)
RekisterinumeroVH05-027-3488
OmistajaEmmu VRL-08154
KasvattajaBeliewe
Painotus, koulutustasoestepainotus, Helppo B & 110cm
SaavutuksetCh, KTK-III, YLA1, ERJ-I, KRJ-II, NFL-I

Hippu on virtuaalihevonen | Hippu is a sim-game-horse | Hippu är en virtual häst

Champion myönnetty 14.09.2014
KTK-III 25.04.2014 pistein 64 p
- ryhdikäs, ej lyhyet vuohiset, huono kuvakulma
- hyvät tyypit, lyhyehköt ej vuohiset, melko pitkä lanne
- rotuleima kohtalainen, orileima hyvä, alakaulainen, säkä olematon, lapa pysty, lautanen melko tasainen, jalat ok asentoiset

KRJ-II saavutettu 20.09.2014 pistein 99 p.
ERJ-I saavutettu 25.09.2014 pistein 108p.
YLA1 saavutettu 25.10.2014 pistein 104,5p (AP1)
NFL-I saavutettu 25.10.2014 pistein 147p.

PÄIVÄKIRJA - VALMENNUKSET - HISTORIAA

Hippu on varmasti yksi elämäni hevosista. Jo orin lähtökohdat ovat tähän mitä mainioimmat – se on vanhemmista, joista pidän erittäin paljon kaikin puolin ja vuosien saatossa kaiken kokemamme jälkeen olemme ikään kuin kasvaneet yhteen. Monien yhteisien vuosien aikana Hippu on tuonut parhaat puolensa esiin ja opettanut minulle valtavasti. Me pelaamme hyvin yhteen ja Hippu on juuri minun näköiseni hevonen luonteeltaan. Yhteistyömme on nykyisin lähes saumatonta, vaikka orin eliniän aikana yhteistyömme ei olekaan aina ollut yhtä vakaalla pohjalla. Niitä surkuhupaisia hetkiä, kun seisoin kaatosateessa saalistamassa takakavioita näyttävää ponia tai katsoin mutalammikon keskeltä ponin katoavaa silhuettia, ei vain voi unohtaa. Ne hetket ovat osa meitä ja meidän matkaamme.

Millainen Hippu on sitten luonteeltaan? Hippu on samanaikaisesti hyvin yksinkertainen ja simppeli poni, mutta toisaalta se saattaa vaikuttaa hyvinkin hankalalta, jos ei tiedä, mitä sen kanssa tekee. Ponilla on tietyt perusraamit, joiden sisällä se toímii. Hippu on hyvin herkkä poni karskin kuorensa alla. Sitä ei uskoisi, kun vilkaisee vieraita ihmisiä nyrpeästi lähestyvää ponia. Hippua on kohdeltava suorastaan silkkihansikkain tai se ei toimi. Pakotteet eivät ole tämän ponin kanssa ratkaisu, sillä se saa ponin vain vielä vähemmän yhteistyöhaluiseksi. Joku voisi sanoa, että Hippu on vain kuriton, mutta todellisuudessa se ei sitä ole. Se on vain ihmisen peilikuva. Se käyttäytyy juuri siten kuin sitä kohtaan käyttäydytään. Voisi kai myös sanoa, että Hippu on enemmän yhden ihmisen hevonen. Se on kaikkien käsiteltävissä, mutta toimii kunnolla vain muutaman ihmisen kanssa. Avainsana kaikkeen toimimiseen Hipun kanssa on ajan antaminen ponille. Kultainen herrasmies kuoriutuu sieltä aikanaan.

Tarhaillessa Hippu vaatii virikkeellisen ympäristön ja näköyhteyden muihin hevosiin, jotta se ei pitkästy ja keksi itselleen muuta puuhaa. Tähän puuhaan sisältyy useimmiten tarhan aitojen tuhoaminen ja villinä vapauteen laukkaaminen. Metsätarha on omiaan pitämään Hipun tarhailuhetket mielenkiintoisina, kun poni saa jyrsiä puita ja kulkea vaihtelevilla pohjilla. Kuten jo aiemmin tuli kerrottua, tulee tarhasta vastaan useimmiten hyvin nyrpeää namaa näyttävä poni, joka yrittää ilmeellään karkottaa tulijan. Kuitenkin orin huomattua, ettei ihminen väistä sitä, kääntyvät sen korvat höröön ja poni antaa nätisti ottaa itsensä kiinni. Mikäli ponin tarhaan kuitenkin marssii sillä ajatuksella, että se saa luvan väistää minua, saa pian huomata hyvinkin uhkaavasti päälle tulevan ponin. Taluttaessakin Hippu käyttäytyy juuri siten, mihin sille annetaan mahdollisuus. Agressiivisella käsittelytavalla ponin saa tulemaan hyvin pian taluttajan päälle, mutta kun vaatii rauhallisesti, mutta jämäkästi ponilta käytöstapoja, kulkee se nätisti löysällä narulla taluttajan perässä ja pysähtyy ihmisen pysähtyessä.

Hipun karsinakäytös etenkin ruokinta-aikoina on se juttu, joka säikäyttää useimmat. Moni ei jää seuraamaan, mitä tapahtuu, kun hevonen tulee oven avattua korvat niskassa vastaan, mutta luottakaa minuun, kun sanon, että siitä pitää vain olla välittämättä. Olen käynyt Hipun nuoruusvuosina läpi sen vaiheen, kun karsinaan mentiin raippa kädessä hakemaan ponia, mutta se ei toiminut. Hippu oli silloin hyvin hankala tapaus ja hyökkäili hampaat irvessä. Nyt, kun ponin naamasta ei välitetä ja sitä käsitellään rauhallisesti, mutta jämptisti, se toimii ja korvat kääntyvät melko nopeasti höröön. Ruokinta-aikoinakin ori on oppinut odottamaan ruokaansa nätisti ja väistämään ruokia vievää ihmistä. Orin voi huoletta hoitaakin karsinassa, mutta periaatteideni vuoksi olen pitänyt sen Hipun omana rauhoittumispaikkana ja hoitotoimenpiteet hoidetaan suurimmaksi osaksi käytävällä. Hoidettaessa ori on paikasta riippumatta hieman rauhaton tapaus, vaikka kiltti onkin. Se seilaa käytävällä edes takaisin ja jos vain ylettää, tonkii harjalaukkua tai tyhjentää viereisen karsinan tangon loimista. Käytävällä kuopiminenkaan ei ole uusi juttu, mutta sitä ori harjoittaa vain yksin jäätyään.

Ratsastaessa Hippu reagoi uusiin tuttavuuksiin stressaantumalla ja kulkemalla jännittyneenä kuin viulunkieli. Tällöin työskentelystä ei tule mitään, kun ponista ei oikein osaa sanoa, mitä askellajia se edes kulkee. Hipun kanssa onkin aloitettava jostakin aivan muualta kuin selästä käsin työskentely. Orin luottamus on voitettava ennen kuin sen selkään on asiaa. Tutunkin ihmisen kanssa Hippu kuitenkin saattaa mennä solmuun, jos se ei ole täysin varma siitä, mitä siltä vaaditaan. Tällaiseen epävarmuuteen ori reagoi yleensä juoksemalla apuja karkuun. Toimiessaan ori on erittäin mukava tapaus ja sen kanssa on ilo ja etuoikeus työskennellä. Tällöin se toimii hyvin pelkän istunnan avulla reagoiden pienen pieniin apuihin ja liikkuen omalla moottorilla. Erityisesti esteet ovat Hipun heiniä ja se pitää niiden hyppäämisestä. Hippu imee esteille todella hyvin, säätelee laukkaansa pienistä istunnan muutoksista ja hyppää ketterästi. Maastossa ori on kohtuullisen varma, mutta toisinaan sillä on päiviä, kun jokaisessa pusikossa näkyy vihreitä pieniä miehiä ja tututkin asiat pörisyttävät ja kummastuttavat.

Jos jokin on meinannut tulla orin kilpailu-uran tielle, niin se on ollut kuljettaminen, ehdottomasti. Vaikka Hippu nykyisin lastautuukin moitteettomasti lähettäen traileriin, ei se aina ole ollut yhtä helppo tapaus. Kuljettamisongelmat saivat alkunsa, kun ori nuorempana peruutti trailerin takapuomin ali. Tästä sille jäi erittäin vahva pelko trailereita kohtaan. Pitkään teimmekin traileripelon kanssa töitä, kunnes saatoimme ajatella kilpailuihin kulkemista. Onnistuneiden lastauskertojen määrän kasvaessa ori sai voitettua pelkoaan, mutta aina, jos oli pakko lähteä jonnekin ja poni oli yksinkertaisesti vain lastattava, otimme monta askelta takapakkia. Pahimmillaan Hippua lastattiin monta tuntia. Kilpailupaikoilla ori on aina ollut suhteellisen helppo. Se on hieman rauhaton saavuttuaan paikalle, mutta rauhoittuu yleensä melko nopeasti. Kilpailuissa Hippuun tulee ripaus lisää tarvittavaa säpäkkyyttä ja tämän myötä näyttävyyttä. Hippu todella nauttii päästessään este- tai kouluradalle.

Kuvagalleria


ensimmäiset kaksi kuvaa: kuvaaja ei halua nimeään mainittavan, viimeinen kuva ©SL

Sukutaulu

i. Hokus Pokus
VIR MVA Ch, KTK-III, YLA3, ERJ-IV, NFL-III
ii. Miraculous Survivor evm
trt, 133cm
iii. Muchacho evm
prt, 135cm
iie. Florecimiento evm
rtkm, 129cm
ie. Sunrise SWE evm
trn, 142cm
iei. Comunicazione evm
mrn, 147cm
iee. Laficia evm
tprn, 137cm
e. Beliewe`s Bennier
ERJ-IV
(sivut, jos oikeat sivut eivät toimi)
ei. Rolzinock evm
rn, 145cm
eii. Silver Coin evm
trt, 146cm
eie. Nougat evm
prn, 139cm
ee. Beatrice evm
m, 134cm
eei. Beast evm
mkm, 137cm
eee. Lorette evm
rnvkk, 135cm

Hipun isä, Hokus Pokus, on tummanpunarautias ja 136cm korkea new forestori, joka on kantakirjattu kolmannella palkinnolla. Pokuksi kutsuttu ori on kilpaillut esteratsastuksen parissa menestyen ja se onkin saavuttanut useampia laatuarvostelupalkintoja. Luonteeltaan ori muistuttaa paljon Hippua, sillä sekin on herkkä ja energinen.

Hipun isänisä, Miraculous Survivor, oli pieni ja vilkas poniori, joka oli kantakirjattu kotimaassaan ensimmäisellä palkinnolla. Säkäkorkeutta tällä Lisa Eichmannin kasvattamalla tummanrautiaalla orilla oli vain 133cm. Elämänsä aikana Miraculous Survivor kilpaili helpoissa koulu- ja esteluokissa eri poniratsastajien kanssa. Ori menehtyi kuljetusonnettomuudessa jo nuorena ja se jätti jälkeensä vain kuusi jälkeläistä, joista kaksi on oreja ja neljä tammoja.

Hipun isänemä, Sunrise SWE, oli Anita Jenssenin kasvattama, 142cm korkea tummanruunikko new foresttamma piirrolla ja sukilla varustettuna. Sussuksi kutsuttu tamma tuotiin Suomeen sen ollessa 5-vuotias lupaava esteratsun alku ja se kilpailikin elämänsä aikana jopa 120cm luokissa. Sussu oli kantakirjattu kolmannella palkinnolla. Viimeiset vuotensa tamma vietti ratsastuskoulussa tutustuttaen lapsia ratsastuksen saloihin.

Hipun isänisänisä, Muchacho, oli 135cm korkea ponioriori, joka kilpaili kouluratsastuksen parissa menestyen Helppo A-luokissa. Väriltään ori oli punarautias ja merkkinä sillä oli läsi. Ori kantakirjattiin kotimaassaan ensimmäisellä palkinnolla ja sitä käytettiinkin melko paljon jalostuksessa. Muchacho lopetettiin 25-vuotiaana vanhuuden vaivoihin.

Hipun isänisänemä, Florecimiento, oli pieni rautiaankimo tamma, jolta löytyi säkäkorkeutta vain 129cm. Tämä kiltti ja ystävällinen tamma vietti koko elämänsä saman englantilaisen perheen luona, jossa se oli lähinnä lemmikkinä perheen tyttärien kasvettua siitä ulos. Tamma oli kantakirjattu toisella palkinnolla ja se sai elämänsä aikana kaksi varsaa, joista toinen valitettavasti menehtyi jo vuotiaana. Florecimiento itse eli pitkän elämän ja se lopetettiin vasta 32-vuotiaana omalle laitumelleen.

Hipun isänemänisä, Comunicazione, oli mustanruunikko new forestori, jolla oli kaksi sukkaa ja piirto. Säkäkorkeutta orilta löytyi 147cm ja se oli kantakirjattu kolmannella palkinnolla. Elämänsä aikana Comunicazione kilpaili ratsastajansa kanssa parhaimmillaan 120cm-luokissa. Luonteeltaan ori oli kuulemani mukaan vaikea tapaus, eikä se toiminut kuin muutaman ihmisen kanssa. Tämän vuoksi se ei niittänyt myöskään kilpailu-urallaan menestystä enää ratsastajan vaihduttua ja siirtyikin hyvin pian ratsastajan vaihdoksen jälkeen pelkästään jalostuskäyttöön.

Hipun isänemänemä, Laficia, oli helppo ponitamma, jolta löytyi säkäkorkeutta 137cm. Väriltään tamma oli tummanpunaruunikko ja sillä oli päässään tähti, joka muistutti muodoltaan sydäntä. Laficia oli erittäin lupaava esteratsun alku nuorena, mutta se loukkaantui laitumella toisen hevosen potkusta johtuen ollessaan 4-vuotias, johon jäi sen esteura. Laficia kantakirjattiin onnettomuuden jälkeen toisella palkinnolla ja se sai kolme varsaa.

Hipun emä, Beliewe`s Bennier, oli omistamani 140cm korkea ponitamma, joka kilpaili elämänsä aikana monipuolisesti eri lajeissa. Urallaan Aria saavutti ERJ-IV-palkinnon ja sillä on vain kaksi jälkeläistä. Tamma jouduttiin lopettamaan 23-vuotiaana nivelrikon vuoksi.

Hipun emänisä, Rolzinock, oli ystävällinen ja avoin ori, jolta löytyi säkäkorkeutta 145cm. Väriltään ori oli oli ruunikko ja lisäksi sillä oli merkkinä piirto. Tämä Brassingtonin perheen kasvattama ori oli kantakirjattu ensimmäisellä palkinnolla ja elämänsä aikana se kilpaili kouluratsastuksen parissa Helppo A-luokissa. Rolzinockilla on vain muutamia jalostuksessa käytettyjä jälkeläisiä, joten se on nykyisin melko harvinainen nimi new forestien sukutauluissa.

Hipun emänemä, Beatrice, oli 134cm korkea new foresttamma, jonka oli kasvattanut Marissa Chamberlain. Väriltään tamma oli musta ja se oli kantakirjattu toisella palkinnolla. Jälkeläisiä tällä esteratsastuksen parissa kilpailleella tammalla on viisi, joista kaikki ovat tammoja. Beatrice lopetettiin kunnioitettavassa 27 vuoden iässä sen loukatessa jalkansa.

Hipun emänisänisä, Silver Coin, kilpaili menestykkäästi kenttäratsastuksen parissa elämänsä aikana. Kilpailu-uransa vuoksi Silver Coinia ei juuri käytetty jalostuksessa ja se ruunattiinkin 9-vuotiaana, jolloin se lähti poniratsastajalle kisakaveriksi. Väriltään tämä herrasmiehen luonteestaan tunnettu ruuna oli tummanrautias ja merkkeinä sillä oli kuonopilkku, sekä tähti.

Hipun emänisänemä, Nougat, oli punaruunikko tamma kahdella sukalla ja läsillä varustettuna. Säkäkorkeutta tammalta löytyi 139cm ja se oli kantakirjattu ensimmäisellä palkinnolla. Nougat sai elämänsä aikana kaksitoista varsaa, joista Rolzinock oli ainut jalostukseen käytetty yksilö. Varsojen ohella Nougat oli lähinnä kouluratsastuskäytössä eri poniratsastajilla.

Hipun emänemänisä, Beast, oli mustankimo ori, jolta löytyi säkäkorkeutta 137cm. Beast kilpaili elämänsä aikana sijoittuen ja voittaen 120cm luokkia. Oria käytettiin paljon myös ratsuponijalostukseen sen hyppykykyjen vuoksi, mutta valitettavasti Beast periytti jälkeläisilleen tätä huonohkosti. Luonteeltaan ori oli melko kuuma ja kipakka tapaus, eikä täten ehkä tyypillisin new forestinponi.

Hipun emänemänemä, Lorette, kilpaili esteratsastuksessa 110cm luokissa. Väriltään tämä kilttinä ja ystävällisenä tapauksena tunnettu ponitamma oli ruunivoikko ja säkäkorkeutta siltä löytyi 135cm. Lorette oli kantakirjattu toisella palkinnolla ja elämänsä aikana se sai vain kaksi jälkeläistä, joista molempia käytettiin jalostukseen. Tamma menehtyi vain 15-vuotiaana ähkyyn.

Jälkeläiset

Hippu ei ole enää käytettävissä jalostukseen.

07.01.2011nf-t. Blip HermioneKTK-IIe. Wadewish BL
02.04.2013nf-t. Untuvapilven Honey Pieei saavutuksiae. Blip Honeymoon
10.04.2013nf-o. Highland FlingKTK-IIIe. Wadewish BL
18.03.2014nf-t. Untuvapilven Honey Beeei saavutuksiae. Blip Honeymoon
12.05.2014nf-r. Untuvapilven Foxshipei saavutuksiae. Untuvapilven Aprilli
07.06.2014nf-o. Poniniemen Hokus Visionsei saavutuksiae. Nerian Auburn
17.07.2014nf-o. Untuvapilven KultahippuKTK-Ie. Wadewish BL
06.09.2014nf-t. Hermionie von Dowsei saavutuksiae. Fame's Blueberry

Kilpailut

Hipun kilpailukalenteriin on merkitty vain sijoitukset (tarinakilpailut kilpailukalenterin alapuolella).

NJ: 2xBIS, 1xMVA-SERT, 6xirtoSERT
01.02.2009Lisan PonitalliTuomari: Anette N.BIS3, MVA-SERT
25.01.2009Krofnock RanchTuomari: Alina J.irtoSERT
12.01.2009LACTuomari: Alina J.irtoSERT
02.01.2009AmelieTuomari: Maria A.irtoSERT
15.12.2008Rousseau PoniesTuomari: Maria A.irtoSERT
19.11.2008GreenwichTuomari: Kati S.irtoSERT
08.11.2008Horor WarmbloodsTuomari: Shonna S.BIS1, irtoSERT
27.09.2008Beliewevarsat aikuiskuvillaPUN1, BIS6

ERJ: 67 sijoitusta
31.08.2014ERJ CupDark Side Trakehners110cm15/288
13.05.2013ERJKoston Suomenhevoset100cm1/50
14.05.2013ERJKoston Suomenhevoset110cm6/50
15.05.2013ERJMewian Welsh110cm5/50
23.05.2013ERJTaavilan Suomenhevoset110cm6/50
23.05.2013ERJTaavilan Suomenhevoset110cm7/50
31.05.2013ERJ CupDark Side Trakehners100cm5/262
12.05.2013ERJTaavilan Suomenhevoset100cm1/47
14.05.2013ERJBairdon110cm3/40
15.05.2013ERJBairdon110cm2/40
16.05.2013ERJBairdon110cm5/40
18.05.2013ERJBairdon110cm1/40
05.05.2013ERJHillamäki100cm3/100
10.05.2013ERJHiprakka100cm3/40
10.05.2013ERJHiprakka110cm2/40
11.05.2013ERJHiprakka100cm3/40
12.05.2013ERJHiprakka110cm2/40
15.05.2013ERJHiprakka110cm1/40
16.05.2013ERJHiprakka100cm1/40
29.04.2013ERJTaavilan Suomenhevoset110cm6/50
24.05.2013ERJMulberry Ponies110cm5/30
27.05.2013ERJMulberry Ponies110cm5/30
13.05.2013ERJBairdon110cm6/40
13.05.2013ERJBairdon110cm5/40
14.05.2013ERJTahti110cm4/30
02.05.2013ERJRiiviöt110cm3/40
01.06.2013ERJNonshein110cm5/30
04.05.2013ERJOdysseia100cm4/30
05.05.2013ERJOdysseia100cm5/30
08.05.2013ERJSatulinna110cm2/30
16.05.2013ERJSatulinna110cm3/30
21.04.2013ERJStall Lumos100cm1/40
22.04.2013ERJStall Lumos80cm5/35
05.05.2013ERJHarley Stud100cm5/30
08.05.2013ERJSatulinna110cm5/30
13.05.2013ERJSatulinna110cm5/30
03.05.2013ERJSatulinna110cm3/30
04.05.2013ERJSatulinna110cm2/30
05.05.2013ERJSatulinna110cm1/30
12.05.2013ERJSatulinna110cm2/30
29.04.2013ERJAkileya100cm3/40
02.05.2013ERJAkileya100cm5/40
30.04.2013ERJBairdon110cm2/30
06.05.2013ERJGestüt Silbereiche110cm2/40
09.05.2013ERJGestüt Silbereiche110cm4/40
15.04.2013ERJAkileya100cm5/50
23.04.2013ERJGestüt Silbereiche110cm1/40
24.04.2013ERJGestüt Silbereiche100cm2/40
26.04.2013ERJGestüt Silbereiche100cm4/40
27.04.2013ERJGestüt Silbereiche100cm3/40
26.10.2008ERJBeliewe100cm3/40
26.10.2008ERJBeliewe110cm1/40
27.10.2008ERJBeliewe60cm2/40
29.10.2008ERJBeliewe110cm5/40
08.11.2008ERJBeliewe100cm5/50
29.11.2008ERJBeliewe100cm1/46
01.12.2008ERJBeliewe100cm2/24
02.12.2008ERJBeliewe90cm1/32
23.01.2009ERJKutsu100cm1/39
06.12.2008ERJCheritable90cm2/27
06.12.2008ERJCheritable90cm2/27
06.12.2008ERJCheritable80cm4/16
04.12.2008ERJKutsu100cm5/151
27.12.2008ERJBriton's Farm100cm2/40
28.12.2008ERJBriton's Farm90cm1/40
28.12.2008ERJBriton's Farm100cm2/40
16.01.2009ERJKutsu100cm2/45

KRJ: 49 sijoitusta
01.05.2013KRJDurenHelppo B4/68
10.05.2013KRJDurenHelppo C5/44
01.05.2013KRJKilpailukeskus StewartHelppo C4/40
04.05.2013KRJKilpailukeskus StewartHelppo C5/40
22.05.2013KRJHuvitusHelppo B6/40
22.05.2013KRJHuvitusHelppo B5/40
24.05.2013KRJHuvitusHelppo B5/40
25.05.2013KRJHuvitusHelppo B2/40
22.04.2013KRJKK BailadorHelppo B3/50
10.05.2013KRJOldfinionHelppo B6/40
14.05.2013KRJOldfinionHelppo B3/40
16.05.2013KRJOldfinionHelppo B4/40
04.05.2013KRJFiktioHelppo C3/30
10.05.2013KRJFiktioHelppo C1/30
10.05.2013KRJFiktioHelppo B3/30
04.05.2013KRJFiktioHelppo C6/40
05.05.2013KRJFiktioHelppo C1/40
08.05.2013KRJFiktioHelppo B4/40
26.04.2013KRJBairdonHelppo B4/40
25.04.2013KRJTaavilan SuomenhevosetHelppo B3/50
26.04.2013KRJTaavilan SuomenhevosetHelppo B2/50
28.04.2013KRJTaavilan SuomenhevosetHelppo B4/50
28.04.2013KRJTaavilan SuomenhevosetHelppo B2/50
30.04.2013KRJTaavilan SuomenhevosetHelppo B4/50
24.04.2013KRJRaivioHelppo B5/40
25.04.2013KRJRaivioHelppo B6/40
27.04.2013KRJRaivioHelppo B3/40
16.04.2013KRJFiktioHelppo B1/30
22.04.2013KRJFiktioHelppo B5/30
24.04.2013KRJFiktioHelppo B4/30
24.04.2013KRJFiktioHelppo B1/30
25.04.2013KRJKadotetut suomenhevosetHelppo B4/30
15.05.2013KRJKilpailukeskus StewartHelppo B5/40
16.05.2013KRJKilpailukeskus StewartHelppo C2/40
17.05.2013KRJKilpailukeskus StewartHelppo B3/40
19.05.2013KRJKilpailukeskus StewartHelppo C3/40
19.05.2013KRJKilpailukeskus StewartHelppo B6/40
21.05.2013KRJKilpailukeskus StewartHelppo B3/40
23.05.2013KRJKilpailukeskus StewartHelppo B3/40
06.05.2013KRJTaavilan SuomenhevosetHelppo B1/50
07.05.2013KRJTaavilan SuomenhevosetHelppo B7/50
08.05.2013KRJTaavilan SuomenhevosetHelppo B2/50
11.05.2013KRJTaavilan SuomenhevosetHelppo B3/50
12.05.2013KRJTaavilan SuomenhevosetHelppo B1/50
15.05.2013KRJTaavilan SuomenhevosetHelppo B2/50
13.05.2013KRJInfinityHelppo B2/50
14.05.2013KRJInfinityHelppo B3/50
27.05.2013KRJRhonwenHelppo B6/40
30.05.2013KRJRhonwenHelppo B6/40

25.09.2014 ERJ-tarinakilpailut Petäjävaarassa

110cm, sijoitus 3/4, tarina:

Perhoset liitelivät mahassani ja rummutin sormillani hermostuneena satulan etukaarta. Jalkani tuntuivat veteliltä ja tunnottomilta. Toisinaan nostin etusormeni leualleni, kun keskittyneenä tsemppasin itseäni tulevaa rataa varten ja muistelin kaikkia estevälejä. Niin. Me todella olimme Hipun kanssa jotenkin ihmeellisesti eksyneet estekilpailuihin pitkän kilpailutauon jälkeen ja arpoutuneet kaiken kukkuraksi ensimmäisiksi lähtijöiksi. Sitä mukaa kun luokan alkamisajankohta lähestyi, hermostuneisuuteni vain kasvoi ja rata alkoi hämärtymään mielestäni. Yritin tsempata itseäni omassa mielessäni sanomalla itselleni erilaisia asioita, kuten ”Luota poniin, se hoitaa homman kotiin, kuten aina ennenkin” ja ”Sijoituitte juuri pari viikkoa sitten isoissa kilpailuissa vuoden kisatauon jälkeen, kyllä te osaatte.” Lähinnä nämä onnettomat tsemppausyritykseni saivat minut vain hymähtämään itselleni, kun kelasin rataa maanisena päässäni lävitse. "Sitten tuli tuo linja ja sen jälkeen tuo... Ei kun äh, väärin meni, se oli tuo vesimattopysty..." Kyllä minä oikeasti tiesin voivani luottaa poniin, jonka kanssa olin taivaltanut parikymmentä vuotta ja jonka tunsin paremmin kuin omat taskuni, mutta minä itse olin tässä sopassa se tekijä, johon en luottanut. Minä voisin möhliä kaiken. Villisti eri teitä laukkaava mielikuvitukseni tuotti mieleeni jatkuvalla syötöllä erilaisia kuvia tulevasta suorituksesta. Radan jankkaaminen oli jo väistynyt kauhukuvieni tieltä. Yhdessä suistuin Hipun selästä ennen lähtölinjakaan ylitystä, toisessa unohdin radan ja kolmannessa epäselvä ratsastukseni sai kultaponini hämilleen ja kielsimme itsemme radalta ulos ja... Vuolaan ajatusvirtani keskeytti kuulutus: "Ja ensimmäisenä luokassa lähtevät Emmu ja Hokus Himalaya BL, valmistautuvat..." ja en voinut muuta kuin kerätä ohjat käsiini, pyytää Hippua eteen päin ja suunnata radalle katsomaan, mitä siellä tapahtuu.

25.09.2014 villit esteratsastustarinakilpailut Kisakeskus Perderesiessä

100cm, sijoitus 1/1, tarina:

Kuin täit tervassa seilasimme eteenpäin. Hippu mateli ja laahusti sen askelluksen tuntuessa siltä kuin olisimme kaivautumassa Kiinaan. Valmentajamme äreät silmäykset tuntuivat porautuvan suorastaan lävitsemme, kun nappasimme aivan naurettavan pienen pystyesteen puomin viidettä kertaa matkaamme mukaan. Mieleni teki vajota maailman alimpaan kolkkaan tuntiessani samalla hermojeni kiristyvän. Ja sitten minä tein sen kohtalokkaan virheen. Aavistuksen liian käskyttävä ratsastus sai Hipun jumiin ja se oli sen jälkeen menoa. Poni oli hämillään, eikä se tiennyt, mitä siltä halusin. Vauhtia siihen tuli aimo annos lisää, mutta niin myös muita asioita. Hippu ei vastannut apuihini, pomppi kuin mikäkin kenguru ja loppuvalmennus kului ponin rauhoittelemiseen. Sanomattakin lienee selvää, että valmennuksessa emme päässeet hyppäämään kovinkaan kummoisesti.

25.09.2014 villit esteratsastustarinakilpailut Kisakeskus Perderesiessä

110cm, sijoitus 1/1, tarina:

”Tuolla on ufo, tuolla on ufo! Katso nyt, tuolla on ufo! Hei mikset sinä nyt näe sitä? Katso nyt, tuolla maneesin oven luona! Se liikkuukin pelottavan saalistusverkkonsa kanssa. Ja mikä tämä kumma heijastus tässä seinässä on? Pitää kiertää se mahdollisimman kaukaa, ettei se vain tule päällemme. Ja voitaisiinko mennä aavistus reippaampaa, pliis? Haluaisin niin jo noille esteille tämän mummoköpöttelyn sijasta. Ja mikä kumma tuo kolahdus oli? Ja hei te tytöt siellä, mitä teille kuuluu? Älä nyt suutu, pitäähän kaikkia kauniita neitoja moikata, se on kohteliasta!”, näin olisin voinut vannoa ponini ajattelevan sen sätkyillessä ja pomppiessa ympäriinsä maneesissa kuin mikäkin sätkynukke verrytellessämme tulevaa estekilpailuluokkaamme varten. Hippu tuntui huomaavan kaikki sellaisetkin asiat, joiden olemassaolosta minä en tiennyt tuon taivaallista.

Päiväkirja

01.11.2014 - Kaikki mahdollinen ja mahdoton saavutettu

Hippu on viime aikoina ravannut eri lajien laatuarvosteluissa niittäen hienosti menestystä ja sen osalta onkin aika laittaa 'pillit pussiin' ja päästää poniori nauttimaan hyvin ansaituista eläkepäivistään. Laatuarvosteluissa näyttäytymisemme alkoi keväällä, kun pääsimme kantakirjaustilaisuuteen. Ori kantakirjattiin kolmannella palkinnolla. Syyskuussa anoin Hipulle arvonimeä Champion, sillä näytti siltä, ettei ori saisi viimeistä tarvittavaa tulostaan virtuaalisen muotovalion arvoon. Hipulle myönnettiinkin kyseinen arvonimi sen tulosten perusteella.

Syyskuussa näyttäydyimme myös kouluratsujen laatuarvostelussa ja tätä en olisi ikinä odottanut! Minun pieni esteponini hienojen kouluponien joukossa. Ilmeisesti Hipusta kuitenkin paistoi jonkinlainen laadukkuus läpi, sillä se palkittiin toisella palkinnolla jääden vain pisteen päähän ensimmäisestä. Viiden päivän päästä tästä suuntasimme esteratsujen laatuarvosteluun ja sieltä kotiuduimme hienon ensimmäisen palkinnon kera. Rakenteeltaan Hippu ei ole ideaali esteratsu, mutta sen sisukkuus (jukuripäisyys...) tuo siihen heti paljon lisää.

Viime kuussa, lokakuussa siis, kävimme näyttäytymässä mielestäni ehkä eniten panostusta vaatineessa laatuarvostelussa, nimittäin yleislaatuarvostelussa. Hippu oli hyvin valmisteltu ja se palkittiin yllättäen ensimmäisellä palkinnolla ja poniori vieläpä oli koko tilaisuuden paras! Yleislaatuarvostelun kanssa samana päivänä poni esitettiin myös rotulaatuarvostelussa ja sieltäkin se toi mukanaan ensimmäisen palkinnon ollen erinomainen esimerkki new forestponista. Se oli varmasti yksi elämäni päivistä, joita en tule unohtamaan.

Se on uskomatonta, kuinka paljon Hippu on minulle antanut. Se on antanut käyttööni koko kapasiteettinsa ja sydämensä, sekä sielunsa. Siitä on vuosien saatossa kuoriutunut mitä mahtavin poni, jonka kanssa on ollut ilo kulkea samaa matkaa. Tunnen olevani etuoikeutettu, kun saan tuntea Hipun kaltaisen hevosen ja toivoisin, että jokainen saisi joskus elämässään siihen mahdollisuuden. Onhan ponissa toki omat kommervenkkinsä ja minulta vei aikaa ennen kuin näin ponin todellisen luonteen, mutta voin vain kiittää sitä siitä, että se näytti minulle sen puolen itsestään. Nyt Hipun on aika jäädä eläkkeelle ja vain nauttimaan olostaan - toivottavasti meillä silti on edessämme vielä useampia vuosia yhteistä aikaa ja loputtomia metsäseikkaluita ja vanhan ponin höpsötyksiä.

31.08.2014 - Näyttelyt Whispering Heavenissa

Tänään luvassa oli hieman erikoisempaa puuhailua, kun suuntasimme pappaponin kanssa pitkästä aikaa näyttelyihin. Viime kerrasta olikin vierähtänyt aikaa! Näyttelypäivä alkoi varhain aamulla, kun suuntasin tallille viideltä ruokkimaan poneja. Hippu ei omasta aamupalastaan kauaa saanut nauttia, sillä kiikutin sen melko pian karsinastaan pesupaikalle. Pesupaikalla tein vielä loppusilauksen edellisiltana pestyyn poniin. Pesin sen valkoiset kohdat vielä kertaalleen, suihkin Showshinea sinne tänne ja lisäsin Baby Oilia turpaan. Sujautin vielä puhtauttaan kiiltelevän ponin kokovartalosukkaan ennen kuin uskalsin viedä sen karsinaan syömään loppuheinään siksi ajaksi, kun vein muut kuin näyttelyihin lähtevät ponimme ulos ja heitin niille vielä lisää heinää.

Tämän jälkeen alkoikin se kiireessä ja jännityksessä ympäri tallia ravaaminen ja auton pakkaaminen. Kaikki tavarat tuntuivat kadonneen, vaikka ne olin edellisenä iltana laittanut miltei valmiiksi. Suorastaan maanisen mantran "onko minulla tämä, onko minulla se, onko minulla tuo, ..." jälkeen pääsimme vihdoin lähtemään ja ponitkin onneksi kipittelivät näppärästi autoon. Olimme jopa aikataulussa, kun kello näytti varttia vaille seitsemää ja aikaa ajoon oli varattu kolme tuntia luokkien alkaessa kahdeltatoista.

Näyttelypaikalle saavuimme hyvissä ajoin. Nakitin ponin autosta ulosottamisen ja kuljetusvarusteista, sekä kokovartalosukasta riisumisen mukaamme tulleelle hoitajallemme ja lähdin itse ilmoittautumaan. Tämän jälkeen nappasin Hipun omiin käsiini ja lähdimme tutustumaan näyttelypaikalle. Ori oli melko innoissaan ja huutelikin ympärilleen. Pienestä steppailusta ja ympärilleen kuikuilusta huolimatta Hippu käyttäytyi kuitenkin mallikkaasti, joten en ollut ollenkaan huolissani tulevasta kehäesiintymisestä.

Ennen kehään menoamme minulla oli rutkasti aikaa, joten kiillotin ponia vielä hieman lisää, tarkistin kaikkien remmeleiden kestävyyden ja juoksutin sitä hetken ajan, jotta se vertyisi ja esittäisi kehässä parasta mahdollista raviaan. Jotenkin aika suorastaan liisi ohitsemme ja pian saimmekin kiirehtiä kehään. Mukaan oli ilmoitettu yhteensä viisitoista ponioria ja olimme todella kovassa seurassa. Hippu kuitenkin esiintyi hyvin riekkumatta, mutta tämän päivän tuomari vain ei pitänyt ponista. Hippu sijoittui lopulta kahdeksanneksi luokassaan, joten viimeistä arvonimeen oikeuttavaa tulosta emme täältä saaneet matkaamme. Luokkamme jälkeen pakkasinkin ponin ja tavarat autoomme ja kotimatkamme saattoi alkaa.

Kotimatkallemme suuntasimme siis tyhjin käsin, mutta itse reissu oli kuitenkin antoisa. Oli mukavaa huomata, että vaikka emme hetkeen ole kulkeneet, lastautui Hippu edelleen hyvin molemmissa päissä. Se myös käyttäytyi todella näppärästi ja kehässä oli edelleen se sama vanha ja varma esiintyjä kuin aina ennenkin. Hippu tuntui keskittyvän ihan täysillä hommiinsa.

17.08.2014 - Vanhojen aikojen muistelua

Muistan sen päivän kuin eilisen. Aamuaurinko nousi juuri, kun suuntasin tallille. Jännitys kumpuili vatsanpohjassani. Se oli aikaa, kun en tuntenut Hippua vielä niin hyvin, eikä poni tuntenut minua. Hain ponin kasteiselta laitumelta ja se tuli minua sieltä vastaan vihaisen näköisenä, kuten aina. Lähdimme kuitenkin samaa matkaa kohti tallia, jossa pyynäsin ponia loputtomalta tuntuvan ajan. Aamun sarastaessa ensimmäiset kilpailumme lähestyivät. Silloin ei hypätty suuria esteitä. Silloin mentiin lähitallin harjoitusestekilpailuiden puomi- ja ristikkoluokkiin 4-vuotiaan ponin kanssa. Ponin, joka juuri edeltävän päivän maastolenkillä oli säikähtänyt traktoria ja ryöstänyt tallille asti. Jännitys tuntui sietämättömältä minuuttien madellessa hitaasti eteenpäin.

Hippu lastautui tuolloin suoraan traileriin. Se oli aikaa ennen lastausonnettomuutta ja aikaa ennen sellaisten ongelmien alkamista. Muita ongelmia meillä olikin tuolloin riittävästi kymmenelle muullekin - milloin juoksin ponia karkuun aidan taakse, kun se oli tulossa päälle ja milloin löysin itseni yksikseni maastosta ponin laukattua kotitallille. Mutta minä en välittänyt. Hippu oli minun unelmaponini ja aioin tehdä töitä saadakseni sen toimimaan. Silti näin jälkeen päin ajateltuna en ehkä enää olisi lähtenyt vastaavassa tilanteessa kilpailuihin. Palatakseni kilpailupaikalle, eihän se hyvin mennyt. Ratojen ulkopuolella taluttaessani oria, se kiilasi jatkuvasti päälleni ja riehui tammojen lähettyvillä. Pari kertaa se kävi takajaloillaankin. Ratsastus sujui jotenkin sinne päin. Hippu oikeastaan kiikutti minua läpi ratojen, vaikka estekorkeus ei päätä huimannut. Voitimme molemmat luokat, mutta tulokseen en ollut tyytyväinen.

15.08.2014 - Satuloiden sovittelua

Olen jo pidemmän aikaa etsinyt koulusatulaa Hipulle, sillä siltä löytyy ainoastaan estesatula. Kovin aktiivinen en ole ollut etsinnöissäni, mutta tänään suuntasin talille kera kahden sovitukseen hakemani koulusatulan. Kumpikaan satuloista ei valitettavasti istunut Hipun selkään. Toinen kokeiltavista satuloista oli liian suora ja toinen taas näytti muuten sopivalta, mutta hieman leveältä. Tämä toinen, sopivampi satula, luultavasti jäisi kapeampana puristamaan lapojen kohdalta, joten se ei välttämättä olisi sopinut muutenkaan. Etsinnät siis jatkukoon!

Koska satuloiden hakureissussa vierähti pitkään, sai Hippu tyytyä tänään liikutuksensa osalta juoksutukseen. Oli muuten hieman virrakas kaveri. Ensimmäisen kerran pyydettyäni Hippua raviin, lensi sieltä komeat pukit. Rauhallista ravia oli orista hyvin hankalaa, ellei mahdotonta löytää. Ensimmäisessä laukannostossa myös lensi takapää, mutta hitsi, millaista liikettä sieltä löytyikään sen jälkeen! Juoksutin Hippua molempiin suuntiin tasapainoisesti ja pari kertaa teimme myös ympyrällä olevat ravipuomit, joilla ori joutui hieman tanssahtelemaan ylös päin, sillä väli oli lyhyehkö. Juoksutuksen loppupuolella Hippu liikkui kauniin pyöreänä ja lähti hyvin venyttämään eteen alas. Loppukäynneissä poni oli kyllä erityisen suloinen, kun se laahusti pää riipuksissa takanani.

09.08.2014 - Syksyinen maastoreissu

Tulin tänään tallille kahdentoista aikoihin. Sää oli varsin mukava, syksyinen auringonpaiste. Mikä olisikaan parempi maastoilusää! Ensimmäisenä suuntasin hakemaan mutahirviötä muistuttavan ponin tarhasta. Hippu ihan oikeasti oli kuorrutettuna mudalla, joten ensimmäisenä suuntasimme pesukarsinaan. Poni käyttäytyi varsin mallikkaasti pesulla alun edes takaisin seilailujen jälkeen. Kun olin saanut pestyä Hipun, heitin sille kuivatusloimen niskaan ja vein sen hetkeksi karsinaan kuivattelemaan. Hipun kuivatellessa laitoin sen iltaruuat valmiiksi.

Kun Hippu oli melko kuiva, otin sen käytävälle ja kävin vielä nopeasti harjalla läpi. Harjatessa poni seilasikin käytävällä tuttuun tapaansa vähän jokaiseen suuntaan ja kuopi etujaloillaan hakiessani sen suitsia ja suojia. Vesikarsinassa on ainakin se hyvä puoli, ettei siellä mahdu liikkumaan yhtä laajasti kuin käytävällä. Kun olin saanut ponin varustettua, suuntasimme ulos. Ulkona talutin Hipun jakkaran viereen ja hyppäsin sen selkään. Auringonpaisteesta huolimatta ilma oli melko kolea ja Hipun paljas selkä lämmitti mukavasti. Lähdimme etenemään käynnissä tallille johtavaa hiekkatietä pidemmälle, kunnes tulimme siihen ojanylityskohtaan, josta aina poikkeamme metsään.

Ojan ylittäminen sujui, kuten olettaa saattaa. Hippu teki komean loikan, jonka jälkeen se pyrähti muutaman laukka-askeleen eteen päin. Pyytäessäni sitä hidastamaan käyntiin uudelleen, se hieman steppaili, kunnes myöntyi hitaampaan vauhtiin. Jatkoimme kulkuamme metsässä kapeilla poluilla käynnissä jonkin aikaa, kunnes polku leveni ja pääsimme ottamaan hieman rentoa ja letkeää ravia - tai se ainakin oli tarkoitus. Hippu oli todella innoissaan! Pappaponi oikein puhisi, kun se pääsi vihdoinkin etenemään reippaampaa vauhtia. Jatkoimme kulkuamme läpi metsän auringonsäteiden silloin tällöin pilkahtaessa puiden raoista. Ponin innokkuus tuntui vain kasvavan sitä mukaa, kun lähestyimme erästä niittyä, jossa käymme aina irrottelemassa.

Niitylle saavuttuamme Hippu tuskin malttoi mielensä! Se steppaili ja oli lähdössä hetkenä minä hyvänsä, kunhan sitä pyytäisin. Hippu oli kuitenkin mukavasti kuulolla vastaten jokaiseen pienimpään apuuni, joten se ei ryöstänyt. Voi sitä poniherran riemua, kun annoin luvan lähteä laukkaan! Viima sai vedet kohoamaan silmiini, kun viiletimme niityllä. Riemustaan huolimatta Hippu antoi todella hyvin laukasta kiinni ja saimme hoidettua niityn päissä kääntymiset turvallisesti. Muutamien laukkapätkien jälkeen teimme hieman ravityöskentelyäkin ja Hippu ei ole tuntunut yhtä hyvin liikkuvalta pitkään aikaan! Se oikein tanssahteli.

Lyhyiden työskentelyjen jälkeen lähdimme seikkailemaan kotia kohden käyttäen samoja polkuja kuin tullessamme. Leveämmällä polkuosuudella otimme vielä ravia pidemmin ohjin, jonka jälkeen kuljimme loppumatkan käynnissä. Kotimatka sujui leppoisasti kuunnellen lintujen laulua ja ihaillen syksyn saapumista ja sen mukanaan tuomaa väriloistoa. Tallilla vielä hoidin Hipun huolellisesti, minkä jälkeen se pääsi tarhaan syömään päiväheiniään.

08.08.2014 - Hiljainen syyspäivä

Hakiessani Hippua tänään tarhasta en voinut olla huomaamatta lähestyvää syksyä - puut hiljalleen kellastuvat, sateet tulevat jäädäkseen ja aurinkokaan ei enää kuivata mutaista maaperää. Taas uusi syksy, taas yksi vuosi on vierähtänyt. Liukasteltuani ponin tarhalle, se tuli minua vastaan. Sujauttaessani riimun Hipun harmaantuneeseen päähän hiipi ajatuksiini vääjämättä yhteiset vuotemme ja kokemuksemme. En osannut olla naurahtamatta ääneen, kun ajatuksiini hiipi mitä hullunkurisimpia muistoja. Havahduttuani ympärillä olevaan maailmaan ja tähän hetkeen, lähdin taluttamaan ponivanhusta tallia kohden.

Talliin saavuttuamme laitoin Hipun käytävälle kiinni ja kävin hakemassa sen harjat. Oria harjatessani vaivuin jälleen omiin ajatuksiini. Sitä ei koskaan tiedä, kuinka paljon aikaa on vielä jäljellä. Tosin ei Hippu ole näyttänyt vielä vanhuuden merkkejä, ellei muutamaa harmaata karvaa siellä täällä lasketa. Ponivanhus kiitää edelleen maastossa laukkasuorilla yhtä lujaa kuin aina ennenkin, ellei lujempaakin. Esteilläkin ainoastaan omistaja rajoittaa sitä, kuinka korkeaa hypätään. Silti minua pelottaa. Vuosi toisensa jälkeen totean, ettei Hippu vielä niin vanha ole. Silti jokin ääni patistaa nauttimaan jokaisesta hetkestä Hipun kanssa. Hevosen, jonka olen oppinut tuntemaan paremmin kuin omat taskuni. Yhteistyömmekin on hyvin saumatonta nykyisin, aivan kuin Hippu osaisi lukea ajatukseni.

Harjattuani Hipun päätin napata sen narun päähän ja lähteä kerrankin taluttaen maastoon. Ohittaessamme tammojen tarhoja, Hippu hörähti muutaman kerran, mutta siihen se jäi. Hipun kanssa on niin huoletonta kulkea. Metsässä talsimme noin tunnin verran ja tallille palattuani vein Hipun suoraan tarhaan. Tarhaan päästyään Hippu otti laukkapyrähdyksen kauemmas portilta ja kävi katsomassa vastakkaisella aidalla muun lauman tilanteen.

15.07.2014 - Huonon tunteen kautta voittoon

Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja päätin ratsastaa pitkästä aikaa kentällä. Hippu kyllä tuntuikin siltä, että edellisestä kerrasta on vierähtänyt muutama tovi liikaa. Ilma oli kuuma, joten toteutin alkuverryttelyn hieman normaalista poiketen, sillä Hipun oma moottori tuntui sammuneen täysin. Ratsastin ravissa pitkällä ohjalla mahdollisimman paljon eteen, jotta sain orin takajalatkin käyttöön ja moottorin toimintakuntoon. Tämän jälkeen toistin saman laukassa ja laukan jälkeen keräsin ohjia käteeni. Hetken käveltyäni aloin työstämään siirtymisiä ravin ja käynnin välillä. Raviin siirtymiset olivat hyviä, tasaisia ja rentoja, mutta käyntiin takaisin siirtymiset tuntuivat huonoilta. Hippu ei ollut oikein kuulolla, eikä pelkkä uloshengittäminen riittänyt siirtämään oria käyntiin. Saimmekin työstää siirtymisiä jonkin aikaa, ennen kuin Hippu toimi hyvin.

Kun siirtymiset tuntuivat hyviltä, pidimme pienen tauon välikäyntien merkeissä ja siirryimme laukkatyöskentelyyn. Luultavasti vähäisestä kentällä työskentelystä ja taivutteluiden olemattomuudesta johtuen Hippu tuntui laukassa alkuun todella huonolta. Päädyimmekin työstämään laukkaa ihan vain ympyröille. Ympyröillä Hippu aluksi puski lavallaan ulos, mutta kun muistin napata oman ulkokäteni takaisin kylkeen kiinni, suoristui ori ja taipuikin tämän jälkeen paremmin. Laukassa tyydyimme vain pidentämään ja lyhetämään laukkaa, sillä itseltänikin oli veto täysin poissa helteen vuoksi. Kun Hippu tuntui laukassa hyvältä, työskentelimme vielä hetken ajan ravissa, jonka jälkeen loppuverryttelyiden kautta maastoon kävelemään. Maastosta tultuamme Hippu pääsi pesun kautta laitumelle.

17.04.2013 - Kiireisestä rennoksi

Eilisen estevalmennuksen vastapainoksi meillä oli tänään kevyempi läpiratsastus kotikentällä. Keskityin vain ratsastamaan Hipun rennoksi ja pyöreäksi kaikissa askellajeissa. Käynnissä pyysin Hippua kävelemään välillä hieman pidempää ja välillä hieman lyhyempää käyntiä, jota kautta se tulikin kuulolle melko nopeasti. Kun käynti tuntui hyvältä, siirryin raviin. Ravissa emme tehneet mitään sen ihmeempiä, vaan ravailimme reipasta ravia laajoilla, kaarevilla teillä. Alkuun Hippu oli hieman kiireinen ja täten kaukana rennosta, mutta kovin kauaa se ei vaatinut rentoutuakseen. Ravin jälkeen vielä laukkasin hieman kevyessä istunnassa ja annoin ponin venyttää kunnolla eteen alas. Sellaista rennon letkeää menoa tällä kerralla, jotta poni sai kunnolla venytellä paikkojaan. Kentältä lähdin vielä kävelemään noin puoleksi tunniksi maastoon.

16.04.2013 - Vierailevan tähden luona

Tänään meillä oli piti Irena Villasen estevalmennus lähitallin maneesilla. Hain Hipun tarhasta kolmen aikaan hoidettavaksi ja harjailin ponin kaikessa rauhassa ja huolellisesti. Kun Hippu oli harjattu, pakkasin vielä tavarat traileriin ja laitoin orille kuljetussuojat, jonka jälkeen olimme valmiita lähtemään. Lastaus sujui hyvin, poni käveli suoraan traileriin. Helpon lastauksen ansiosta olimme maneesilla hieman turhan ajoissa, noin puoltatoista tuntia ennen meidän ryhmämme alkua. Hipun traileriin meneminen on kuitenkin aina vähän kysymysmerkki, joten siihen on varattava aikaa.

Varustin Hipun kuitenkin heti paikalle tultuamme ja annoin sen hoitajallemme kävelytettäväksi. Noin puolta tuntia ennen ryhmämme alkua hyppäsin ponin selkään ja aloin verryttelemään kentällä. Hippu oli hyvin, hyvin energinen tänään ja sainkin tehdä melko paljon töitä, että sain sen kuuntelemaan pidättäviä apuja ja rentoutumaan. Ori tuntui suorastaan ruutitynnyriltä, joka saattaisi räjähtää hetkenä minä hyvänsä. Jännityksestä pinkeänä kulkeva poni ei tuntunut kovin hyvältä, mutta kunhan avut oli saanut ratsastettua läpi, malttoi Hippukin rentoutua.

Maneesissa olikin orin mielestä sitten kaikkea jännää - ihan tavallisille peileillekin puuskuteltiin ja puhistiin alkuun. Saati sitten ryhmämme muut hevoset, ne olivat suorastaan tuiki ihmeellisiä pienen ponin mielestä! Ryhmässä oli lisäksemme kaksi muuta ratsukkoa, Jenni Milka-ponillaan, sekä Lotta ja connemaratamma Iiris. Koska valmentaja oli niin sanotusti vieraileva "tähti", aloitimme alkuun ihan peruspuomiharjoituksilla, joilla valmentaja selvitti tasomme. Minulla oli allani jälleen turhankin innokas ja kuuma kaveri, joka häselsi hieman omiaan, mutta aina muutaman toiston jälkeen jokaista tehtävää kohden Hippu alkoi kuuntelemaan. Kun Irena oli saanut jonkinlaisen kuvan kaikista meistä, siirryimme esteiden pariin.

Aloimme hyppäämään rataa, joka sisälsi muutaman haastavan tien, pari erikoisestettä ja muuten ihan peruslinjoja ja -esteitä. Irena painotti kaikessa kontrolloitua, mutta kuitenkin sujuvaa ja etenevää laukkaa ja erityisesti näillä haastavammilla teillä tämän tärkeys korostui. Aluksi ratsastinkin pari kieltoa Hipun kanssa, kun se eteni vähän turhankin innokkaasti, mutta kun sain ponin kuuntelemaan ja ratsastettua kunnolla istunnan alle, sujui rata todella hyvin. Irenan mielestä ratsukkona meillä olisi kehittämistä juuri kontrollipuolessa, mutta muuten kuulemma olemme menossa oikeaan suuntaan ponivaarin kanssa. Tämä oli mielestäni todella kiva kuulla!

Kun varsinainen valmennusosio oli ratsastettu, loppuverkkailin Hipun vielä kentällä, jonka jälkeen lähdin illan hämärtyessä kävelemään loppukäynnit maastoon. Hippu ei nähnytkään tällä kerralla pieniä vihreitä miehiä, sillä sen verran väsynyt poni taisi jo tehorääkistä olla. Kun palasimme tallialueelle, otin varusteet pois ja laitoin kuivatusloimen ponille. Kuljetussuojat vielä jalkaan ja olimme valmiita lähtemään kotia kohden. Lastaus sujui täälläkin päässä todella hyvin, eli ei ollenkaan Hippumaisesti, mutta se ei todellakaan haittaa. Kotiin tultuamme vaihdoin ponille vielä kuivan loimen ylle ja jätin sen karsinaan syömään iltaheiniä.

10.04.2013 - Pelottava maastoreissu

Tänään ohjelmassa oli Hipun kanssa reipas maastolenkki. Nopeasti en kuitenkaan maastoon päässyt lähtemään, sillä tarhasta löytyi melkoisen likainen poni, jonka hoitamiseen kului aikaa. Helpommalla olisinkin varmasti päässyt, jos olisin pessyt Hipun, mutta koska lika oli suurimmaksi osaksi pölyä ja hiekkaa, päätin puunata ponin harjaamalla. Harjaamiseen kuluikin lähemmäs puoli tuntia, jonka jälkeen nakkasin ponille varusteet selkään ja pääsimme vihdoinkin lähtemään tallin pihasta.

Alkulenkillä tuli Hipun mielestä jotain hyvin pelottavaa vastaan, nimittäin traktori! Sille puhistiin ja pöristiin oikein urakalla, steppailuaskelia unohtamatta. Pääsimme kuitenkin ongelmitta ohitse, jonka jälkeen lenkki jatkuikin rennoissa tunnelmissa. Kun tulimme metsätielle, alkoi vasta varsinainen reipas maastoilu. Ravailimme ja laukkailimme metsätiellä ylämäkiä reippaaseen tahtiin ja hyppäsimme kerran tielle kaatuneen puunrungonkin yli. Hippu oli lievästi sanottuna jälleen kerran innoissaan, mutta pysyi kyllä hyvin hanskassa.

Metsätien loputtua siirsin Hipun taas käyntiin ja kävelimme tallille asti. Maastomme kesti noin puolitoista tuntia, josta tunnin vietimme metsätiellä, eli poni tuli kyllä ihan kunnolla liikutettua. Oli muuten rento kaveri loppumatkan ajan! Tallila pesin hionneen Hipun, jonka jälkeen vein sen tarhaan ja heitin päiväheinät sille.

04.04.2013 - Virkku Hillasen opeissa

Virkku Hillanen kävi tänään pitämässä minulle ja Hipulle estetunnin, jolla työstimme ihan perusasioita. Tunnin aikana hyppäsimme suhteutettua linjaa, sekä pientä rataa. Huomasi kyllä, ettemme ole hetkeen hypänneet, sillä Hippu oikein puhisi intoa! Saimmekin työstää todella paljon sitä, että ori otti vastaan myös pidättävät avut, eikä vain rynninyt esteille niistä välittämättä. Tuntui kyllä siltä, että olin aivan eri ponin selässä, sillä Hippu harvemmin on kuuro millekään avuille. Alkutunnista hypyt olivatkin hätäisiä ja paikat mitä ihmeellisempiä ja otimme muutaman kiellonkin. Kontrollin löydyttyä hypyt kuitenkin paranivat ja viimeinen hyppäämämme rata olikin kaiken kaikkiaan sujuva ja "normaalia" tasoamme. Hippu joutui kunnolla töihin, sillä se oli aivan hikinen valmennuksen loputtua ja niin taisi kyllä olla ratsastajakin. Valmennuksen jälkeen lähdimme vielä käymään maastossa. Teimme noin puolen tunnin mittaisen lenkin loppuverryttelyiden merkeissä. Ravasimme ja kävelimme pitkähköllä ohjalla ja taivuttelin Hippua molemmin puolin. Tallille tultuamme huuhtelin Hipun nopeasti ja vein sen talliin kuivumaan ennen ulos vientiä, sillä ilma oli hieman kolea.

Valmennukset

29.08.2014 - kouluvalmennus, valmentajana gatinha

Tänään oli vuorossa kouluvalmennus jo hieman iäkkäämmälle Hippu-orille ja poni oli selvästi innoissaan vähän erikoisemmasta ohjelmasta, sillä se marssi ympäri ratsastuskenttää rinta rottingilla häseltäen kuin nuoret nassikat konsanaan. Kehotin ratsukkoa ottamaan alkulämmittelyt pitkän kaavaan mukaan ja runsaasti venytyksiä vaikka ori niin terhakasti liikkuikin. Kun parivaljakko oli verryytellyt aikansa ohjeistin aloittamaan maltillisesti siirtymiset harjoitusravin ja keskiravin välillä. Pappaponi liikkui ratsastajansa rohkaisujen saattelemana hyvin sekä tasapainoisesti myös keskiravissa pitempiäkin pätkiä. Tähän väliin pyysin ottamaan muutaman toiston verran peruutuksia ja samalla huilimaan hieman. Ensimmäinen yritys ei ensin ottanut onnistuakseen, sillä Hippu ei ollut ihan varma mitä sen haluttiin tekevän ja steppaili paikallaan hermostuneen oloisena, mutta pian se keksi jutun jujun ja peruutti sen jälkeen useamman kerran moitteettomasti.

Seuraavaksi olisi vuorossa pari kappaletta suuria pääty-ympyröitä laukassa vanhuksen jaksamisen mukaan. Ori nosti reippaasti laukan ja ampaisi melko vauhdilla eteenpäin. Ratsastaja sai hieman toppuutella ponin menoa ja pian vauhti olikin laskenut sopivan maltilliselle tasolle. Ympyrät olivat kaksikolla symmetrisen pyöreitä ja reilun kokoisia ja Hippu jaksoi edetä laukassa rivakasti. Kun pääty-ympyröitä oli ratsastettu muutama molempiin suuntiin oli aika hidastaa jälleen raviin ja kokeilla lopuksi hieman pohkeenväistöjä. Tämä oli eläkeläiselle selkeästi tuttu harjoitus, ja vaikka aluksi Hippu karkasi lapan kanssa aavistuksen liikaa ulkoa, niin pienen hienosäädön jälkeen poni väisti pohjetta kauniin suuriliikkeisesti ja suoristi itsensä hienosti liikkeen päätyttyä, eikä hermostuneisuudesta ollut merkkiäkään. Kehotin ratsastajaa antamaan papalle runsaasti kehuja sekä taputuksia ja siirtymään kävelemään pitkin ohjin.

02.09.2014 - puomityöskentelyä, valmentajana mibula

Olin lupautunut valmentamaan Hippua ja Emmua viitenä päivänä ja tänään, ensimmäisenä päivänä, oli vuorossa hieman puomityöskentelyä. Valmennus alkoi rennoilla alkukäynneillä ja ratsukosta huomasi saman tien, että heillä on pitkä yhteinen taival takanaan. Yhteistyö oli saumatonta ja tuntui siltä kuin he olisivat lukeneet toistensa ajatukset. Pyysin Emmua keräämään ohjat ja siirtymään raviin. Ravi oli heti alusta alkaen eteenpäinpyrkivää ja tahdikasta. Olin laittanut ravipuomeja tasaisille välimatkoille kahdeksikolle ja tehtävänä olikin ratsastaa kahdeksikolla ajatuksena se, että ponia taivutettaisiin koko ajan ja taivutus vaihtuisi keskellä suoristuksen kautta. Ratsukko suoriutui niin puomeista kuin taivutteluistakin todella hyvin ja Hippu hakeutui jo kohti oikeaa muotoa.

Pienen kävelytauon aikana olin muuttanut puomit raviväleistä laukkaväleihin ja kehotinkin ratsukkoa nostamaan laukan. Laukka nousi reippaasti, mutta takapäätä jouduttiin herättelemään mukaan rytmiin. Laukkaa jatkettiin samaan tapaan kahdeksikolla jonka vuoksi keskihalkaisijalle tuli aina laukanvaihto. Laukanvaihto tehtiin vuorotellen ravin ja pysähdyksen kautta. Siirtymiset olivat kevyitä ja lennokkaita ja poni oli hyvinkin kuulolla koko tehtävän ajan. Puomeja ei kolisteltu kertaakaan ja pidätteitä kuunneltiin silloinkin, kun vauhti oli yltyä turhan reippaaksi. Lopuksi annoin luvan ravailla ihan omaan tahtiin.

03.09.2014 - estevalmennus, valmentajana mibula

Ensimmäisen päivän puomiharjoituksia seurasi luonnollisesti estevalmennus. Olin rakentanut pienen, viiden esteen radan ratsukolle. Rata sisälsi paljon erilaisia lähestymisiä ja ratsastusteitä, joten tänään keskityimme niihin. Valmennus alkoi taas hyvin leppoisissa tunnelmissa, kun vaihdoimme Emmun kanssa kuulumisia alkukäyntien aikana. Noin kymmenen minuutin jälkeen pyysin naista keräämään ohjat ja siirtymään raviin. Ravissa teimme paljon voltteja, ympyröitä ja erityisesti siirtymisiä, joilla varmistettiin Hipun jarrujen toiminta. Jarrut olivat hyvin tallella ja päätimmekin siirtyä heti raviverryttelyiden jälkeen laukkaan ja hyppäämiseen.

Laukka nousi todella reippaasti ja innokkaasti, eikä oria tarvinnut patistaa ollenkaan eteen. Laukassa teimme muutamia siirtymisiä ja ympyröitä, ennen kuin päästin ratsukon hyppäämään ensimmäistä verryttelyestettä. Lähestymiset verryttelyhypyille olivat todella innokkaita ja energisiä, mutta ori kuunteli silti todella hyvin apuja ja noudattikin niitä kuuliaisesti. Esteet ylittyivät todella kepeästi. Verryttelyhyppyjen jälkeen päätin selittää Emmulle radan esteiden järjestyksen. Nainen lupasi muistaa radan ja annoin ratsukolle luvan lähestyä ensimmäistä estettä. Orin hyppytyyli oli kevyt, mutta silti jollakin tapaa hyvin voimakas. Este esteen jälkeen ylittyi silkalla taidolla ja pian rata olikin suoritettu hyvällä menestyksellä. Mitään korjattavaa en suorituksesta keksinyt. Hyvä te!

04.09.2014 kouluvalmennus, valmentajana mibula

Estevalmennuksen jälkeisenä päivänä päätin pitää ratsukolle kouluvalmennuksen. Sää oli todella sateinen ja muutaman aurinkoisen päivän jälkeen sade ei tuntunutkaan yhtään kivalta. Alkukäyntien aikana taisimmekin Emmun kanssa vaihtaa pari valittavaa sanaa päivän säästä. Alkukäyntien jälkeen kehotin ratsukkoa ottamaan ohjat käteen ja tekemään paljon voltteja ja kiemuroita ja muistamaan asetukset kulmissa. Hipun eteneminen oli tahdikasta ja reipasta, eikä sitä joutunut käskemään yhtään eteenpäin. Pyysin ratsukkoa siirtymään raviin ja jatkamaan kiemuroiden ja volttien tekemistä sekä taivuttelua. Muutamaan otteeseen pyysin ratsukolta pitkillä sivuilla pohkeenväistöä, joka sujui ratsukolta hyvin. Kunhan Emmu muisti vain pitää painon tasaisesti kummallakin istuinluulla, niin päästiin suoraan loppuun asti.

Laukkatyöskentely alkoi samoissa merkeissä kuin ravityöskentelykin. Pääty-ympyröitä ja voltteja ja jopa muutama pohkeenväistökin tässä askellajissa. Hippu kuunteli todella hyvin pelkkiä painoapuja ja ratsastaja tiesi, miten poni niillä toimii. Aivan loistavaa yhteistyötä, ei voi muuta sanoa! Pohkeenväistöt sujuivat laukassa paremmin, sillä Emmu muisti pitää istuntansa tasaisena kummallakin istuinluulla, joten orille ei tullut hämmentäviä ja ristiriitaisia apuja. Loppuun ravailtiin vielä rennot loppuravit eteen alas-ratsastuksella.

05.09.2014 estevalmennus, valmentajana mibula

Edellisen päivän sade ei ollut vieläkään lakannut, joten tämänkin päiväinen valmennus ratsastettiin maneesissa. Vuorossa oli taas esteitä, mutta tällä kertaa ratsastimme ihan muutamia yksittäisiä esteitä. Valmennus alkoi ravipuomeilla, joita olin laittanut kumpaankin päätyyn pääty-ympyrälle. Hipun ravi oli energistä ja tahdikasta, eivätkä puomit haitanneet ravin tahdikkuutta laisinkaan. Kun ravi alkoi näyttämään hyvältä ja Hippu alkoi hakeutumaan pyöreäksi, käskin ratsukkoa siirtymään ensimmäiselle esteelle - ravissa. Este ylittyi todella kavyesti ja maltillisesti ja ori jaksoi kivasti tehdä lähestymisen ravissa. Nostin esteen korkeutta ja pyysin ratsukkoa nostamaan laukan.

Olin pystyttänyt muutaman yksittäisen esteen maneesiin, joten tänään ei hypättäisi rataa. Esteet olivat kuitenkin helposti hypättävissä peräjälkeen. Ensimmäinen este ylittyi todella kivasti ja laskeutuminenkin oli pehmeä. Ennen toista estettä tehtiin muutama laukkaympyrä päätyyn ja siitä jatkettiin sitten toiselle esteelle. Toinen, sekä kolmas ja neljäs este ylittyivät toinen toistaan paremmin ja ratsukon yhteistyötä oli ihana katsella. Esteiden välissä tehtävät suunnanmuutokset ja ympyrät olivat tahdikkaita ja reippaita, mutta ei todellakaan liian vauhdikkaita. Loistavaa!

06.09.2014 valmennus, valmentajana mibula

Viimeisenä päivänä sade oli jo lakannut, joten päätin viedä ratsukon kävelemään alkukäynnit maastoon. Hippu oli todella into piukeana lähtemässä maastoilemaan ja Emmunkin kasvoilla paistoi aito hymy. Vein ratsukon pieniä metsäpolkuja pitkin pidemmälle hiekkasuoralle, jossa ratsukko pääsi hieman ravailemaan. Itse jäin kököttämään polun päähän ja katselemaan ratsukon ravailua. Ravi oli todella innokasta ja näytti siltä, että Emmulla oli melkonen työ pidättää innokasta kultahippuansa. Ratsukko kuitenkin ravaili kunnialla takaisin luokseni ja lähdettiin takaisin kentälle.

Kentällä aloitettiin samantien laukkatyöskentely. Olin pyytänyt Emmua nostamaan jalustimet ylös ponin kaulalle ja luvassa olisi paljon ympyrällä laukkaamista. Ori oli todella virkeä ja yhteistyöhaluinen ja näytti siltä, että pieni maastoreissu oli tehnyt sen mielelle hyvää. Laukka oli tahdikasta, vaikka alkuun takajalat unohtivatkin tehdä etujalkojen lailla työtä. Kun takajalkohin saatiin toivottua tahdikkuutta lisää, alkoi laukka näyttämään todella hyvältä ja ori kulki mukavan pyöreänä pakettina. Muutaman suunnanvaihdoksen jälkeen pyysinkin ratsukkoa ravailemaan vielä rennot loppuravit ja siirtymään sitten käyntiin.

Historian havinaa...

Olen omistanut Hipun koko sen elinän ajan, joten tarinoita riittäisi kerrottavaksi vaikka kuinka. Hipun tarina alkaa kaukaa ennen sen syntymää niistä ajoista, kun lähdin Iso-Britanniaan hakemaan sen vanhempia. Tuolloin minulla haussa oli kaksi perusvarmaa ja monipuolista ponia. Hipun isän kohdalla tämä toive ei täysin toteutunut, sillä se on luonteeltaan melko samanlainen jännittäjätyyppi uusia ihmisiä kohtaan kuin Hippukin. Hipun isä kuitenkin oli vasta varsa hakiessani sitä ja Hipun emä oli jo aikuinen. Muutama vuosi ehti vierähtämään ennen kuin näin, olisiko Hipun isässä jalostusmateriaalia. Kun sitten onni oli myötä ja Hipun isä ei kasvanut kieroon, vaan säilytti rodunomaisen ulkomuotonsa ja vaikutti kyvykkäältä hyppääjältä irtohypytysten perusteella, astutettiin Aria.

Hippu ei millään meinannut tulla ajallaan maailmaan, vaan oria odoteltiin kuuluvaksi melkein kaksitoista kuukautta. Kun päivät vain jatkoivat kulkuaan lasketun ajan ylitse, huoleni kasvoi kasvamistaan. Eläinlääkärin mukaan kaikki kuitenkin oli kunnossa ja niinhän siinä sitten kävikin, että maailmaan syntyi terve orivarsa. Sitä ihmettä minä en päässyt näkemään. Olin ensimmäistä kertaa viikkoihin nukahtanut kunnolla ja unohtanut vaukona tamman vahtaamisen. Ehkä juuri siitä syystä Aria päätti varsoa kyseisenä yönä.

Jo varsana Hipun luonnetta oli nähtävissä. Se roikkui emänsä kyljessä kiinni ja jännitti hyvin paljon luokseen saapuvia ihmisiä. Hipun ollessa hyvin ujo tapaus sen kanssa sai leikitellä kauan ennen kuin sen luokse pääsi rapsuttelemaan. Ja vaikka poniorin luokse pääsikin, saattoi se säikähtää liian äkkinäisiä liikahduksia lähellään ja sännätä karkuun. Hipulla meni hyvin kauan tottua ihmisten kosketukseen, vaikka ujoudestaan huolimatta se olikin hyvin utelias. Uteliaisuus ei vain meinannut aluksi voittaa pientä jännitystä, joka kaikkeen liittyi. Ihan hyvä poni Hipusta kuitenkin lopulta kasvoi ja se on täyttänyt täysin odotukseni. Ei ole edes mahdollista löytää minun käteeni paremmin sopivaa luonnetta.

Untuvapilvi on virtuaalitalli | Untuvapilvi is a sim-game-stable | Untuvapilvi är ett virtual stall
Ulkoasu ja kaikki materiaalit ©Untuvapilvi, ellei toisin mainita